Joka paikkaan ripustellaan lyhtyjä ja ilotulituksissa ei säästellä.
Pelotti kuin pientä poikaa partioleirillä, kun käveltiin illalla kämpille päin.
Pata poikineen paukkui ympärillä ja niiden patojenkin koko oli vähän toista luokkaa mihin ollaan kotisuomessa totuttu!
Ajatus illasta tv:n ääressä teekuppi kädessä ei kuulostanut yhtään pahalta.
Ilotulitusta voisi katsella ikkunastakin.
Päästiin sitten juuri ja juuri kotiin, kun alkoi illan suurin, ilmeisesti kaupungin tai jonkun isomman yrityksen ilotulitus. Rakettien koossa ei oltu pahemmin pihtailtu.
Tätä lähdettiin katsomaan tuolta talon 40. kerroksen isoista ikkunoista.
Oli kyllä rätinää ja räiskettä kerrakseen.
Esitys loppui sitten aikanaan, mutta huomattiin, että naapuritalon katolla näyttäisi vielä olevan show hitusen verran kesken. Siellä alkoi ihan selkeästi kyteä ja sitä siinä hiukan ihmeteltiin. Hetkisen kuluttua alkoikin savua nousta ihan mukavasti ja ensimmäiset poliisiautot kaarsivat pihaan.
Savua tuli yhä enemmän ja enemmän, lisäksi liekit alkoivat kasvaa.
Tilanne alkoi näyttää vähän siltä, että sammutushelikopteri olisiolla hyvä hankinta aikanaan.
Hiljalleen hässäkkä alkoi kehittyä siihen suuntaan, että ihmiset kerääntyivät ulkona ja sisällä homman etenemistä katselemaan.
Kymmenen minuutin kuluttua lieskaa löi joka suunnasta ja oli kyllä selvää, että tilanne olisi mahdoton pelastaa.
Vuosien takaiset jenkkitapahtumat alkoivat hieman koputella takaraivossa ja koska matkaa tästä meiltä palavaan naapuriimme oli vain kolmisensataa metriä, pikaisen tilannekatsauksen jälkeen oli aika lähteä etenemään evakkoon päin.
Nappasin passit ja käteistä rahaa eteisestä mukaan, takin päälle ja mentiin.
Myöhemmin muuten kuulin, että myös palokunta oli epäillyt rakennuksen sortuvan ja sulkenut kehä kolmosen, jonka varressa rakennus oli.
Ulkona ihmisvirrat etenivät päinvastaiseen suuntaan kuin me.
Puoli kylää juoksi katsomaan, kameroiden salamavalot välkkyi vaikka tuhkaa alkoi jo sataa.
Etenimme muutaman sadan metrin päähän palavasta soihdusta, tuhkaa satoi yhä.
Lisäksi kyseinen kynttilä alkoi räjähdellä.
Aikaa palon alusta oli kulunut parikymmentä minuuttia ja aika lailla neljäkymmentä kerrosta oli ehtinyt jo palaa.
Siinä vaiheessa alkoi pikkuhiljaa tajuntaan iskostua, että kotiin ei ehkä olisi illan mittaan palaamista. Hotelli oli ainoa vaihtoehto ja vähän aikaa tapahtumia seurailtuamme lähdimme suuntaamaan tuttua, hieman etäämmällä sijaitsevaa hotellia kohti. Olin onnellinen passien mukana olosta, muuten huoneen varaaminen olisi saattanut olla hiukan haastavampaa.
Yöstä tuli melko uneton.
No comments:
Post a Comment