Kohtaaminen

Aamulla kävelin töihin päin, kun vastaan tuli kaksi epäilyttävästi suomalaisen näköistä mieshenkilöä. Kun kohtasimme, epäilykset osoittautuivat oikeiksi. Miehet puhuivat suomea.

Vasta miesten mentyä tajusin, että olis kai noista kävelysauvoista voinut päätellä miesten kotimaan. Ei kellään muulla ole Pekingissä kävelysauvoja.

Hauskinta tässä kuitenkin ehkäpä oli se, että molemmilla miehillä oli puku päällä ja läppärilaukku olalla!!! Siis MITÄH?!?!?!?

Ikkunahanslankarit

Aurinko paistaa ja ikkunat pitää pestä. Kerroksia talossa vähäsen vajaat 40.
Noh, ei muuta kun pojat hommiin!!



Voi olla että luulen vaan, mutta kyllä minusta hieman tuntuu että osa kaikista maailman vaarallisen työn lisistä menee johonkin muuhun osoitteeseen kuin oikeaan...

PS: Mulla ei oo hajuakaan mikä on hanslankari, mut musta noi vähän vaikutti niiltä.

HK (ei makkara)

Käväistiin viikonloppureissulla Hong Kongissa.

Siinä vilinässä tuntui, että pienet maalaiset tuli Pekingistä isoolle kirkoolle.

Tommonen maailman suurin Buddhamies siellä oli:

Ja sitten oltiin kauheen korkeella tönnäällä (Victoria Peak). Näkymät oli ihan hyvät.

Sunnuntaina oltiin risteilyllä siinä lahdella. Kaupungin pilvenpiirtäjät pitää iltaisin valoshown tiettyyn kellonaikaan ja aika hyvin ne yksiin vetikin.

Kaikenkaikkiaan ihan mukava paikka ja sääkin oli oikein oiva, mutta täytyy kyllä sanoa, että viihdyn Pekingissä paaaljon paremmin. Tääl on niin mukavan nauhallista. ;)

Kiinalaistumista

Onkohan silloin kotiutunut tarpeeksi, kun aamulla haluaa kahvin sijasta juoda kupillisen KUUMAA VETTÄ?!?!

Tai haikailee koppimopoa jolla huristella viikonloppuna vuorille tai markkinoille...

Muurilla pyörintää

Kävästiin Dimin ja ekojen vieraiden eli Peten ja Jennin kanssa katsastamassa muurinpätkää Simatailla.
Paikka on näistä lähimmistä muuriosuuksista eniten alkuperäiskunnossa ja eteneminen siellä osittain sen mukaista.

Antaa kuvien puhua puolestaan, noissa maisemissa minäkin olin kerrankin hiljaa.

Kaksoisolentoja

Joskus kotimaankin kamaralla näkee tuttujen ihmisten kaksoisolentoja. Siis ihmisiä, jotka aivan hämmästyttävästi muistuttaa jotakuta muuta.
Täällä törmäilen tähän ilmiöön jatkuvasti. Voikohan olla mahdollista, että jokaisesta ihmisestä on versio joka maanosassa?!
Tai sitten sitä vaan haluaa nähdä jotain tuttua joka puolella. :)

Alla olevan listan mukaiset henkilöt on jo havaittu:

Teron veli Tomi (eli Dim Sumin veli Tom Sum) - tarjoilija kiinalaisessa ravintolassa

Jossun ja Kimmon naapurin Jorma - kadunkulkija (hämmästyttävä yhdennäköisyys jopa lippalakin osalta)

Kimmo - taksikuski

Karppisen Antti ja Antikaisen Sasu - hummailijoita Goose&Duck:ssa

Heimosen Janne - livebändin kitaristi Sanlitunin kuppilassa (hieno hiuspanta!)

Kaupin Mane - nähty useana eri persoonana, tosin aina hupparin huppu päässä

Päivitän listaa kun lisää tuttuja löytyy.

Kielenosaajat Part 2

Eilen oli jälleen ohjelmassa kiinan opiskelua.
Opiskeltiin pari tuntia erilaisia ruokia ja kuinka sanotaan että haluaisin syödä sitä ja tätä.
Päntättiin ja jankattiin samoja sanoja ja lauseita niin pitkään, että varmaan meni joka jannulle kaaliin.

Tai olisi _pitänyt_ mennä.

Mentiin sitten nimittäin syömään opiskelun jälkeen.
Tarjoilija kysyi, että syöttekö vai juotteko vaan.
Siinähän olisi voinut soveltaa muutama minuutti sitten opittua suoraan käytäntöön, mutta kaikki mitä meidän joukkueelta lohkes, oli 'è' eli NÄLKÄ!!! ja pantomiimiesitys 'lusikalla ruokaa suuhun'.

Just näin.

Kielenosaajat

Aloitettiin tällä viikolla kiinan kielen opinnot. Neljä tuntia opiskelua on jo takana ja aika haastavalta kieleltä vaikuttaa. No ehkä tämä tästä lähtee. :)

Aikaisemminkin ollaan yritetty käyttää muutamia jostakin opittuja sanoja ja lauseita, joskus hyvällä ja joskus huonommalla menestyksellä.
Kaljan ja laskun tilaaminen ravintolassa sujuu jo ihan mukavasti.
Lisää sanoja ja kieltä oppiessa löytää helposti syyt, miksi jollakin kerralla ymmärretyksi tuleminen oli mahdotonta.

Kiinan kielessä on neljä toonia, eli sama sana lausuttuna kahdella erilaisella äänenpainolla saattaa tarkoittaa kahta täysin eri asiaa.
Esimerkiksi 'ma' tarkoittaa ainakin hevosta ja kaiketi äitiä sekä vielä kahta muuta asiaa.

Hyvä esimerkki näistä tooneista tuli eilisellä tunnilla.
Sana 'ting' tarkoittaa istumista, pysähtymistä ja tölkkiä toonista riippuen. No meillä oli tähän saakka Dimin kanssa näistä hanskassa (tai lähinnä tiedossa) ainoastaan pysähtymiseen liittyvä 'ting'.
Luultavasti toisinaan taksissa on tullut käytettyä väärää äänenpainoa, kun ei ole ollut havaittavissa mainittavia merkkejä pysähtymisestä.

Saattais kyllä itteeki äimistyttää, jos kuskina ihan siinä vaan rauhassa ajelet katuja ja kaks tonttua takapenkillä huutaa 'ISTU! ISTU!'...

Kiinalaisten kanssa (seura)matkalla PART 1

Heti tänne saapumisen jälkeen saimme viideltä kollegalta kutsun lähteä viettämään
viikonloppua meren rannalle Dalianiin. Otimme Teron eli Dim Sumin (jatkossa Dim S. tai Dim tai D) kanssa kutsun vastaan ja matkaa ryhdyttiin järjestämään.
Lennot ja hotellit saatiin varattua ja meille lähetettiin matkan aikataulu.
Suurin osa tekstistä oli kiinaksi, joten en sitä sattuneesta syystä päässyt kovin tarkasti syynäämään. Ainoa, mikä kiinnitti huomion, oli lauantaiaamun herätys klo 7:00.

Lähtöpäivää edeltävänä päivänä sain sähköpostin liittyen matkatavaroihin.
Koska nesteitä saisi ottaa mukaan vain 100ml/matkustaja, koottaisiin yhteinen ruumaan menevä laukku joka sisältää kaikkien nestemäiset matkatavarat. Koska aiheesta oli soitettu jo lentokentällekin useampaan kertaan, en viitsinyt alkaa vääntämään yleisistä lentoturvallisuussäännöistä tai matkatavaroiden määrästä.

Lähtöpäivänä ensin pakattiin se nestelaukku. Tai oltaisiin pakattu, jos joku olisi muistanut tuoda sen mukanaan! Se käytiin sitten kuitenkin jostain hakemassa ja purkit sekä putelit ladattiin
laukkuun. Osa matkalaisista lähti jo etukäteen kentälle tekemään check-inin ja huolehtimaan
nestepitoisen kapsäkin ruuman puolelle. Olisi varmaan voinut (yrittää) mainita, että yleensä siinä check-in -tiskillä pitää olla henkilöllisyystodistus ja yhteensopiva naamari samaan aikaan.
Kohtuullisen kielimuurin ansiosta toisinaan on vaan helpompi antaa olla.

Jäljelle jäänyt matkaseurue lähti viiden maissa etenemään kohti lentokenttää. Metroon juostiin, koska oli kiire (lentoon aikaa 'enää' kolme tuntia), metrosta pois juostiin, joka paikkaan juostiin, kunnes kävi ilmi, että kone on ainakin 1,5h myöhässä alkuperäisestä lähtöajasta. Onneks juostiin.

Kentältä löytyi sitten etukäteen matkaan lähtenyt seurue, ilman matkalippuja ja ruumaan menevä laukkukin yhä mukana. Yhdessä mentiin sitten jonottamaan ja ihan hyvin kyllä ehdittiin.
Turvatarkastuksessa ei sitten mennytkään ihan niin mukavasti.
Allekirjoittaneen lisäksi ainoastaan yksi seurueen jäsen pääsi mutkitta läpi (ja tässä vaiheessa todettakoon, että Dim S. liittyi seurueeseen vasta määränpäässä). Kukaanhan ei ollut muistanut kertoa, että vesipullo ja maitotölkki (!!!) luokitellaan nesteisiin. Pitihän niitä sitten vielä yrittää neuvotella tarkastuksesta läpi, epäonnisesti tosin. Ja toki ne maitotölkit sitten juotiin pois, siinä turvatarkastuksen liukuhihnan edessä kun 100 000 muuta jonottaa samaan tarkastukseen.

Sitten päästiin kohtuullisen kunniallisesti portille, josta lento sitten aikanaan
lähtisi. Tai kyllähän siinä välissä hukkui eräältä matkalaiselta lippu. Löytyi
etsiskelyn jälkeen, mistähän muualta kuin turvatarkastuksen läpivalaisupömpelin päältä.

Lento taisi mennä kohtuullisen mutkattomasti, tosin pientä ylihuolehtivaisuutta oli havaittavissa mm. penkin kaltevuusasteen suhteen.

To be continued...
(Pitäisköhän tästä sittenkin kirjoittaa kirja, koska tässä vaiheessa ollaan vasta juuri ja juuri päästy matkaan?!?)

Sääjallitus

Perhana. Se hieno lumisade olikin jallitus.

http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/02/keinotekoinen_
lumisade_peitti_pekingiin_558499.html

Eli se oli keinotekoisesti tehty ja sillä yritettiin helpottaa alueen kuivuutta.
Tosin tais mennä vähän överiks, ton linkin takana olevan jutun mukaan 12 maantietä tässä ympärillä oli jouduttu sulkemaan.

Talvi tuli kaupunkiin

En tiedä, koska täällä on viimeksi satanut lunta, mutta useampi vuosi siitä käsittääkseni on.

Eilen kuitenkin alkoi sataa lunta ja tänä aamuna maa oli ihan valkoinen.
Lumisade jatkuu edelleen, taitaa tosin olla jo räntää näin aamupäivästä.
Aamulla töihin kävellessä joka puolella oli ihmisiä kolaamassa lunta lapioilla. Hauskaa sinänsä, koska lunta oli ehkä sentti jos sitäkään.

Polkupyörät ja koppimopot oli jätetty kotiin ja jalankulkijoita oli enemmän kuin normaalisti. Luultavasti metrossakin tavallista enemmän ruuhkaa.

Kuukauden päästä täällä on ilmeisesti jo ihan kevät.

Ollaan oltu täällä pian kolme viikkoa ja olen kotiutunut hyvin.
Asunto on edelleen mukava ja suuren plussan annan jälleen hyvälle ja edukkaalle kuntosalille. Eilen tapasin salilla mukavan ja hyvää englantia puhuvan kiinalaistytön, saunottiin yhdessä suomalaiseen tyyliin eli ei paljon löylynheitossa hissuteltu.

Suuri osa ihmisistä on mukavia, vaikkakin kielimuuria voi ajoittain hiukan havaita. Kaikista tilanteista selviää kuitenkin aina jotenkin.
Osassa ihmisistä on päällepäinkin näkyvissä ärsyttävä oman edun tavoittelu ja mua hieman joskus kummastuttaa, että sitä ei yhtään yritetä peittää.
Kai se pelisilmä sitten on vähän erilainen.

Ainoa asia, joka tähän mennessä hieman ärsyttää, on ihmisten tapa puhua hemmetin kovaa. Usein se kovaa puhuminen kuulostaa jopa aika vihaiselta.
Hississä käy aina hirveä hölötys, musta ihan maallikkona tuntuis siltä että pienempikin volyymi olis ihan riittävä.
Tosin moni voi Suomessa ajatella musta aivan samoin, kun ei toi omakaan ääni sieltä sievimmästä päästä taida olla.
Tässä taannoin salilla saunassa kyllä teki mieli heittää paria pimua lippaskengällä, siellä sentään voisi rentoutua ja olla vaikka esimerkiksi hiljaa.
Tai edes hiljempaa.

Viikonlopuksi me lähdetään viiden kiinalaiskollegan kanssa rannikolle Dalianiin, yritän viimeistään sieltä saada lisää kuviakin matkaan.

Weird Laowai

Heheh, eilen kaljakaupasta kotiin kävellessä kaks poliisia istui autossa ja otti musta kännykameroilla kuvia!!

Toissapäivänä kolme roskakuskia osoitteli mua ihan avoimesti autostaan ja naureskeli päälle.

Mä tiesin että oon joskus vähän hölmö ja hassu mutten tienny että se näkyy noin pahasti jo päälle päinkin.

Roomalaisten kynttilöiden kantaäiti

Eilen täällä vietettiin lyhtyjuhlaa, joka päättää paikallisen uuden vuoden juhlinnan.
Joka paikkaan ripustellaan lyhtyjä ja ilotulituksissa ei säästellä.

Pelotti kuin pientä poikaa partioleirillä, kun käveltiin illalla kämpille päin.
Pata poikineen paukkui ympärillä ja niiden patojenkin koko oli vähän toista luokkaa mihin ollaan kotisuomessa totuttu!
Ajatus illasta tv:n ääressä teekuppi kädessä ei kuulostanut yhtään pahalta.
Ilotulitusta voisi katsella ikkunastakin.

Päästiin sitten juuri ja juuri kotiin, kun alkoi illan suurin, ilmeisesti kaupungin tai jonkun isomman yrityksen ilotulitus. Rakettien koossa ei oltu pahemmin pihtailtu.
Tätä lähdettiin katsomaan tuolta talon 40. kerroksen isoista ikkunoista.
Oli kyllä rätinää ja räiskettä kerrakseen.

Esitys loppui sitten aikanaan, mutta huomattiin, että naapuritalon katolla näyttäisi vielä olevan show hitusen verran kesken. Siellä alkoi ihan selkeästi kyteä ja sitä siinä hiukan ihmeteltiin. Hetkisen kuluttua alkoikin savua nousta ihan mukavasti ja ensimmäiset poliisiautot kaarsivat pihaan.

Savua tuli yhä enemmän ja enemmän, lisäksi liekit alkoivat kasvaa.
Tilanne alkoi näyttää vähän siltä, että sammutushelikopteri olisiolla hyvä hankinta aikanaan.
Hiljalleen hässäkkä alkoi kehittyä siihen suuntaan, että ihmiset kerääntyivät ulkona ja sisällä homman etenemistä katselemaan.
Kymmenen minuutin kuluttua lieskaa löi joka suunnasta ja oli kyllä selvää, että tilanne olisi mahdoton pelastaa.



Vuosien takaiset jenkkitapahtumat alkoivat hieman koputella takaraivossa ja koska matkaa tästä meiltä palavaan naapuriimme oli vain kolmisensataa metriä, pikaisen tilannekatsauksen jälkeen oli aika lähteä etenemään evakkoon päin.
Nappasin passit ja käteistä rahaa eteisestä mukaan, takin päälle ja mentiin.
Myöhemmin muuten kuulin, että myös palokunta oli epäillyt rakennuksen sortuvan ja sulkenut kehä kolmosen, jonka varressa rakennus oli.

Ulkona ihmisvirrat etenivät päinvastaiseen suuntaan kuin me.
Puoli kylää juoksi katsomaan, kameroiden salamavalot välkkyi vaikka tuhkaa alkoi jo sataa.
Etenimme muutaman sadan metrin päähän palavasta soihdusta, tuhkaa satoi yhä.
Lisäksi kyseinen kynttilä alkoi räjähdellä.
Aikaa palon alusta oli kulunut parikymmentä minuuttia ja aika lailla neljäkymmentä kerrosta oli ehtinyt jo palaa.

Siinä vaiheessa alkoi pikkuhiljaa tajuntaan iskostua, että kotiin ei ehkä olisi illan mittaan palaamista. Hotelli oli ainoa vaihtoehto ja vähän aikaa tapahtumia seurailtuamme lähdimme suuntaamaan tuttua, hieman etäämmällä sijaitsevaa hotellia kohti. Olin onnellinen passien mukana olosta, muuten huoneen varaaminen olisi saattanut olla hiukan haastavampaa.

Yöstä tuli melko uneton.

Byrokraattiset sairaalarallit

Mehän käytiin jo Suomessa ennen lähtöä aikamoiset terveysselvitykset läpi. Niihin sisältyi mm. keuhkokuvat, EKG ja HIV- sekä kuppatodistuksen hankinta.
Kaiken piti olla ok ja työluvat käsissä tällä viikolla, kunnes eilen illalla ilmoitettiin, että saattaapi olla pieniä ongelmia.

Kuppatodistuksessa oli pari sanaa suomea, joten sitä ei voitu hyväksyä.
Koko terveysselvitys pitäisi tehdä uudestaan, vaikka kaikki muu papereissa olikin kunnossa.

Ainoa klinikka, joka kyseisenlaisia (vai kyseenalaisia?) selvityksiä suorittaa, sijaitsee 30 km päässä ja sinnehän sitten aamusta lähdettiin ajelemaan.
Saavutukseksi lukisin, että Vincent eksyi matkalla ainoastaan kerran.

Aluksi klinikalla täytettiin kaavake, jonka kanssa mentiin jonottamaan tiskille.
Tiskillä otettiin valokuva ja kopio passista.
Tämän jälkeen jonotettiin kassalle maksamaan 640 RMB (~70 €) tästä lystistä.

Maksun jälkeen alkoi hauska osuus.
Fiilis oli vähän kuin huvipuistossa, jossa juostaan laitteesta toiseen.
Meidän piti käydä yhteensä kuuden eri lääkärin pakeilla hakemassa leimoja lappuun.
Joka rastilla oli oma suoritus. Näkö, kurkun kunto, pituus/paino/verenpaine, EKG, keuhkokuvat ja verikoe.

Aina kai oppii jotain uutta, mutta ainakin seuraavat oli mulle aivan täysiä yllätyksiä:

- Verenpaineen voi mitata lennossa paidan hihan päältä ja saada silti tulokseksi 'normal'. Mä kun olin aina luullut että ennen mittausta pitäis istua se 15 minuuttia.

- EKG:n saa aivan hyvin otettua talvisaappaiden päältäkin! Helpottaa ihan hirveesti sitä hommaa kun ei tarvi miettiä et laitoiksmä aamulla ehjät sukat!

- Röntgeneistä on olemassa astetta parempia ja tykimpiä malleja. Ei tarvi ottaa edes takkia pois ja sen jälkeen nousee muuten otsatukka hienosti pystyyn!! Mua onkin aina vähän ahistanu Suomessa kun pitää mennä alasti sinne heilumaan ja ottaa viel kaikki lävistyskorut ja kaikki pois. Niin ja pitää sitä semmosta painavaa kaapua! Ihan turhahan se on.

Kokonaisuudessaan tähän ralliin (sis. 2x jonotus tiskille ja 1x jonotus kassalle) kului vähän vajaat puoli tuntia.
Ja musta tuntui Tampereella, että se selvitys siellä oli vähän toisella kädellä juosten kustu! No olin oikeessa ja siks se ei siis menny läpi.

Mua kyllä vähän kiinnostaa, että kuinka hienot todistukset me sieltä neljän päivän kuluttua saadaan!

Niin ja sekin, että onko meillä sen verikoepiikin jäljiltä kuinka monta niistä sairauksista, joita ei saa Kiinaan tullessa olla ja ei vielä lähtiessä ollut. ;)

Kokkailua ja kuntoilua

Ruoka täällä on kyllä aivan mielettömän hyvää!
Sen lisäksi, että joka kadunkulmasta löytyy kolme kiinalaista ravintolaa, Pekingissä on varaa valita lähes mistä tahansa. Onneksi on vielä aikaa jäljellä, ehtii kokeilla kaikenlaista.

Eilen päätettiin kuitenkin kokata eka kertaa itse.
Raaka-aineiden valinta osoittautui pienimuotoiseksi haasteeksi ja lopputuloksena oli ateria jauhelihasta, vihreistä pavuista, cheddarjuustosta ja pakastedumplingeista.
Ihan hyvä alku! :)


Me otettiin myös kuukausikortit tässä talossa olevalle kuntosalille.
Sali vaikuttaa todella hyvältä ja kuukausimaksu on 200 RMB (vähän reilut 20€). Ei vois pitää pahana.
Käytiin siellä juuri vähän koeajelemassa ja näyttää ehkä hiukan siltä, että Kiinan reissun aikana saattaa tulla käytyä enemmän saunassa kuin Tampereella. Löytyy nimittäin tavallista ja höyrysaunaa. :)

Viikonloppuna pitää vielä tehdä muutamia hankintoja. Teepannu ja -kupit (ja tee) eivät ole vielä löytäneet tietään kaappeihin, lisäksi pitää hankkia syömäpuikkoja ja niille telineet. Sitten alkaa olla aikalailla koossa välttämätön arsenaali.

Meidän kiinalaiset nimet ovat vielä himpun verran auki. Ehkä huomenna selviää enemmän, kerron siitä sitten myöhemmin.
Nyt on aika mennä alla näkyvään paikkaan katselemaan (toivottavasti) kauniita unia!

Kiina haltuun !!! (?)

Suomessa luotu blogi ei suostunutkaan täältä käsin avautumaan, joten muutetaan sitten tänne. :)

Alla oleva teksti on siis kirjoitettu jo sunnuntaina, mutta aloitetaan siitä:

Pikkuhiljaa ollaan alettu selviämään hyvin lennetystä ja hyvin flunssaisesta yöstä koneessa Pekingiin. Nenä ruvella kaikesta niistämisestä, mutta näillä mennään!

Eilen päästiin siis perille ja Vincent oli meitä kentällä vastassa. Heitettiin tavarat kämpille ja lähdettiin hankkimaan tarveaineistoa. Lähinnä astioita, peittoja, lakanoita ja eritoten siivousvälineitä.
Päästiin siis tosiaan eilen suorittamaan oikein kunnon suursiivous edellisen asukkaan jäljiltä, mutta sinänsä mukavampi elellä täällä nyt, kun tietää kuka on siivonnut ja miten.

Käytiin myös ruokakaupassa. Ihan mahtavaa päästä ostamaan asioita, joista ei ole aavistustakaan mitä ne ovat ja mitä niistä voisi tehdä. Ensimmäinen visiitti olikin lähinnä harjoitus ja käteen jäi pääasiassa hedelmiä ja juomia, mutta kyllä tästä vauhtiin päästään.
Taisi vähän väsymys painaa molemmilla päälle, meinasin aivan vahingossa ajattelematta ostaa NELJÄ mandariinia. Vincentin välittömästi esittämän vastalauseen jälkeen määrä muuttui kuuteen, joka hyväksyttiin.
Kotiin palatessa kauppakassista löytyi myös NELJÄ Tsingtao-olutta!!!
Apua mitä mokia! Onneks ne tuli tehtyä heti kättelyssä ja Vincentin seurassa, joten tuli heti opittua kantapään kautta, mitä kyseinen numero täkäläisille merkitsee. Mm. kerrostaloissa on jätetty kerrosnumerot 4, 14 ja 24 väliin kuoleman pelossa. Numero neljä siis merkitsee kuolemaa ja sitä ei käytetä jos ei ole pakko.
Kuulin, että jollain kiinalaisella puhelinoperaattorillakin oli taannoin kampanja, että jos suostuu ottamaan puhelinnumeron, joka loppuu neloseen, saa käsittämättömiä tarjouksia, alennuksia, kylkiäisiä ja lähinnä mitä vaan, koska niitä numeroita ei suostu kukaan muuten ottamaan.

Myöhemmin tajusin myös, että mm. kaikkia lautasia ja kippoja oli ostettu NELJÄ kappaletta.

Uuden vuoden juhlat alkaa vähitellen olla lopuillaan, muutamia ilotulituksia vielä näkyy siellä täällä, lähinnä asunnon ikkunoista iltaisin.
Harvemmin muuten on katseltu ilotulitusta ylhäältä alaspäin.
Niistä pippaloista ei siis kuvia (vielä tänä vuonna) kenenkään iloksi ilmesty, parempi onni ensi vuonna!!!