Sääjallitus

Perhana. Se hieno lumisade olikin jallitus.

http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/02/keinotekoinen_
lumisade_peitti_pekingiin_558499.html

Eli se oli keinotekoisesti tehty ja sillä yritettiin helpottaa alueen kuivuutta.
Tosin tais mennä vähän överiks, ton linkin takana olevan jutun mukaan 12 maantietä tässä ympärillä oli jouduttu sulkemaan.

Talvi tuli kaupunkiin

En tiedä, koska täällä on viimeksi satanut lunta, mutta useampi vuosi siitä käsittääkseni on.

Eilen kuitenkin alkoi sataa lunta ja tänä aamuna maa oli ihan valkoinen.
Lumisade jatkuu edelleen, taitaa tosin olla jo räntää näin aamupäivästä.
Aamulla töihin kävellessä joka puolella oli ihmisiä kolaamassa lunta lapioilla. Hauskaa sinänsä, koska lunta oli ehkä sentti jos sitäkään.

Polkupyörät ja koppimopot oli jätetty kotiin ja jalankulkijoita oli enemmän kuin normaalisti. Luultavasti metrossakin tavallista enemmän ruuhkaa.

Kuukauden päästä täällä on ilmeisesti jo ihan kevät.

Ollaan oltu täällä pian kolme viikkoa ja olen kotiutunut hyvin.
Asunto on edelleen mukava ja suuren plussan annan jälleen hyvälle ja edukkaalle kuntosalille. Eilen tapasin salilla mukavan ja hyvää englantia puhuvan kiinalaistytön, saunottiin yhdessä suomalaiseen tyyliin eli ei paljon löylynheitossa hissuteltu.

Suuri osa ihmisistä on mukavia, vaikkakin kielimuuria voi ajoittain hiukan havaita. Kaikista tilanteista selviää kuitenkin aina jotenkin.
Osassa ihmisistä on päällepäinkin näkyvissä ärsyttävä oman edun tavoittelu ja mua hieman joskus kummastuttaa, että sitä ei yhtään yritetä peittää.
Kai se pelisilmä sitten on vähän erilainen.

Ainoa asia, joka tähän mennessä hieman ärsyttää, on ihmisten tapa puhua hemmetin kovaa. Usein se kovaa puhuminen kuulostaa jopa aika vihaiselta.
Hississä käy aina hirveä hölötys, musta ihan maallikkona tuntuis siltä että pienempikin volyymi olis ihan riittävä.
Tosin moni voi Suomessa ajatella musta aivan samoin, kun ei toi omakaan ääni sieltä sievimmästä päästä taida olla.
Tässä taannoin salilla saunassa kyllä teki mieli heittää paria pimua lippaskengällä, siellä sentään voisi rentoutua ja olla vaikka esimerkiksi hiljaa.
Tai edes hiljempaa.

Viikonlopuksi me lähdetään viiden kiinalaiskollegan kanssa rannikolle Dalianiin, yritän viimeistään sieltä saada lisää kuviakin matkaan.

Weird Laowai

Heheh, eilen kaljakaupasta kotiin kävellessä kaks poliisia istui autossa ja otti musta kännykameroilla kuvia!!

Toissapäivänä kolme roskakuskia osoitteli mua ihan avoimesti autostaan ja naureskeli päälle.

Mä tiesin että oon joskus vähän hölmö ja hassu mutten tienny että se näkyy noin pahasti jo päälle päinkin.

Roomalaisten kynttilöiden kantaäiti

Eilen täällä vietettiin lyhtyjuhlaa, joka päättää paikallisen uuden vuoden juhlinnan.
Joka paikkaan ripustellaan lyhtyjä ja ilotulituksissa ei säästellä.

Pelotti kuin pientä poikaa partioleirillä, kun käveltiin illalla kämpille päin.
Pata poikineen paukkui ympärillä ja niiden patojenkin koko oli vähän toista luokkaa mihin ollaan kotisuomessa totuttu!
Ajatus illasta tv:n ääressä teekuppi kädessä ei kuulostanut yhtään pahalta.
Ilotulitusta voisi katsella ikkunastakin.

Päästiin sitten juuri ja juuri kotiin, kun alkoi illan suurin, ilmeisesti kaupungin tai jonkun isomman yrityksen ilotulitus. Rakettien koossa ei oltu pahemmin pihtailtu.
Tätä lähdettiin katsomaan tuolta talon 40. kerroksen isoista ikkunoista.
Oli kyllä rätinää ja räiskettä kerrakseen.

Esitys loppui sitten aikanaan, mutta huomattiin, että naapuritalon katolla näyttäisi vielä olevan show hitusen verran kesken. Siellä alkoi ihan selkeästi kyteä ja sitä siinä hiukan ihmeteltiin. Hetkisen kuluttua alkoikin savua nousta ihan mukavasti ja ensimmäiset poliisiautot kaarsivat pihaan.

Savua tuli yhä enemmän ja enemmän, lisäksi liekit alkoivat kasvaa.
Tilanne alkoi näyttää vähän siltä, että sammutushelikopteri olisiolla hyvä hankinta aikanaan.
Hiljalleen hässäkkä alkoi kehittyä siihen suuntaan, että ihmiset kerääntyivät ulkona ja sisällä homman etenemistä katselemaan.
Kymmenen minuutin kuluttua lieskaa löi joka suunnasta ja oli kyllä selvää, että tilanne olisi mahdoton pelastaa.



Vuosien takaiset jenkkitapahtumat alkoivat hieman koputella takaraivossa ja koska matkaa tästä meiltä palavaan naapuriimme oli vain kolmisensataa metriä, pikaisen tilannekatsauksen jälkeen oli aika lähteä etenemään evakkoon päin.
Nappasin passit ja käteistä rahaa eteisestä mukaan, takin päälle ja mentiin.
Myöhemmin muuten kuulin, että myös palokunta oli epäillyt rakennuksen sortuvan ja sulkenut kehä kolmosen, jonka varressa rakennus oli.

Ulkona ihmisvirrat etenivät päinvastaiseen suuntaan kuin me.
Puoli kylää juoksi katsomaan, kameroiden salamavalot välkkyi vaikka tuhkaa alkoi jo sataa.
Etenimme muutaman sadan metrin päähän palavasta soihdusta, tuhkaa satoi yhä.
Lisäksi kyseinen kynttilä alkoi räjähdellä.
Aikaa palon alusta oli kulunut parikymmentä minuuttia ja aika lailla neljäkymmentä kerrosta oli ehtinyt jo palaa.

Siinä vaiheessa alkoi pikkuhiljaa tajuntaan iskostua, että kotiin ei ehkä olisi illan mittaan palaamista. Hotelli oli ainoa vaihtoehto ja vähän aikaa tapahtumia seurailtuamme lähdimme suuntaamaan tuttua, hieman etäämmällä sijaitsevaa hotellia kohti. Olin onnellinen passien mukana olosta, muuten huoneen varaaminen olisi saattanut olla hiukan haastavampaa.

Yöstä tuli melko uneton.

Byrokraattiset sairaalarallit

Mehän käytiin jo Suomessa ennen lähtöä aikamoiset terveysselvitykset läpi. Niihin sisältyi mm. keuhkokuvat, EKG ja HIV- sekä kuppatodistuksen hankinta.
Kaiken piti olla ok ja työluvat käsissä tällä viikolla, kunnes eilen illalla ilmoitettiin, että saattaapi olla pieniä ongelmia.

Kuppatodistuksessa oli pari sanaa suomea, joten sitä ei voitu hyväksyä.
Koko terveysselvitys pitäisi tehdä uudestaan, vaikka kaikki muu papereissa olikin kunnossa.

Ainoa klinikka, joka kyseisenlaisia (vai kyseenalaisia?) selvityksiä suorittaa, sijaitsee 30 km päässä ja sinnehän sitten aamusta lähdettiin ajelemaan.
Saavutukseksi lukisin, että Vincent eksyi matkalla ainoastaan kerran.

Aluksi klinikalla täytettiin kaavake, jonka kanssa mentiin jonottamaan tiskille.
Tiskillä otettiin valokuva ja kopio passista.
Tämän jälkeen jonotettiin kassalle maksamaan 640 RMB (~70 €) tästä lystistä.

Maksun jälkeen alkoi hauska osuus.
Fiilis oli vähän kuin huvipuistossa, jossa juostaan laitteesta toiseen.
Meidän piti käydä yhteensä kuuden eri lääkärin pakeilla hakemassa leimoja lappuun.
Joka rastilla oli oma suoritus. Näkö, kurkun kunto, pituus/paino/verenpaine, EKG, keuhkokuvat ja verikoe.

Aina kai oppii jotain uutta, mutta ainakin seuraavat oli mulle aivan täysiä yllätyksiä:

- Verenpaineen voi mitata lennossa paidan hihan päältä ja saada silti tulokseksi 'normal'. Mä kun olin aina luullut että ennen mittausta pitäis istua se 15 minuuttia.

- EKG:n saa aivan hyvin otettua talvisaappaiden päältäkin! Helpottaa ihan hirveesti sitä hommaa kun ei tarvi miettiä et laitoiksmä aamulla ehjät sukat!

- Röntgeneistä on olemassa astetta parempia ja tykimpiä malleja. Ei tarvi ottaa edes takkia pois ja sen jälkeen nousee muuten otsatukka hienosti pystyyn!! Mua onkin aina vähän ahistanu Suomessa kun pitää mennä alasti sinne heilumaan ja ottaa viel kaikki lävistyskorut ja kaikki pois. Niin ja pitää sitä semmosta painavaa kaapua! Ihan turhahan se on.

Kokonaisuudessaan tähän ralliin (sis. 2x jonotus tiskille ja 1x jonotus kassalle) kului vähän vajaat puoli tuntia.
Ja musta tuntui Tampereella, että se selvitys siellä oli vähän toisella kädellä juosten kustu! No olin oikeessa ja siks se ei siis menny läpi.

Mua kyllä vähän kiinnostaa, että kuinka hienot todistukset me sieltä neljän päivän kuluttua saadaan!

Niin ja sekin, että onko meillä sen verikoepiikin jäljiltä kuinka monta niistä sairauksista, joita ei saa Kiinaan tullessa olla ja ei vielä lähtiessä ollut. ;)

Kokkailua ja kuntoilua

Ruoka täällä on kyllä aivan mielettömän hyvää!
Sen lisäksi, että joka kadunkulmasta löytyy kolme kiinalaista ravintolaa, Pekingissä on varaa valita lähes mistä tahansa. Onneksi on vielä aikaa jäljellä, ehtii kokeilla kaikenlaista.

Eilen päätettiin kuitenkin kokata eka kertaa itse.
Raaka-aineiden valinta osoittautui pienimuotoiseksi haasteeksi ja lopputuloksena oli ateria jauhelihasta, vihreistä pavuista, cheddarjuustosta ja pakastedumplingeista.
Ihan hyvä alku! :)


Me otettiin myös kuukausikortit tässä talossa olevalle kuntosalille.
Sali vaikuttaa todella hyvältä ja kuukausimaksu on 200 RMB (vähän reilut 20€). Ei vois pitää pahana.
Käytiin siellä juuri vähän koeajelemassa ja näyttää ehkä hiukan siltä, että Kiinan reissun aikana saattaa tulla käytyä enemmän saunassa kuin Tampereella. Löytyy nimittäin tavallista ja höyrysaunaa. :)

Viikonloppuna pitää vielä tehdä muutamia hankintoja. Teepannu ja -kupit (ja tee) eivät ole vielä löytäneet tietään kaappeihin, lisäksi pitää hankkia syömäpuikkoja ja niille telineet. Sitten alkaa olla aikalailla koossa välttämätön arsenaali.

Meidän kiinalaiset nimet ovat vielä himpun verran auki. Ehkä huomenna selviää enemmän, kerron siitä sitten myöhemmin.
Nyt on aika mennä alla näkyvään paikkaan katselemaan (toivottavasti) kauniita unia!

Kiina haltuun !!! (?)

Suomessa luotu blogi ei suostunutkaan täältä käsin avautumaan, joten muutetaan sitten tänne. :)

Alla oleva teksti on siis kirjoitettu jo sunnuntaina, mutta aloitetaan siitä:

Pikkuhiljaa ollaan alettu selviämään hyvin lennetystä ja hyvin flunssaisesta yöstä koneessa Pekingiin. Nenä ruvella kaikesta niistämisestä, mutta näillä mennään!

Eilen päästiin siis perille ja Vincent oli meitä kentällä vastassa. Heitettiin tavarat kämpille ja lähdettiin hankkimaan tarveaineistoa. Lähinnä astioita, peittoja, lakanoita ja eritoten siivousvälineitä.
Päästiin siis tosiaan eilen suorittamaan oikein kunnon suursiivous edellisen asukkaan jäljiltä, mutta sinänsä mukavampi elellä täällä nyt, kun tietää kuka on siivonnut ja miten.

Käytiin myös ruokakaupassa. Ihan mahtavaa päästä ostamaan asioita, joista ei ole aavistustakaan mitä ne ovat ja mitä niistä voisi tehdä. Ensimmäinen visiitti olikin lähinnä harjoitus ja käteen jäi pääasiassa hedelmiä ja juomia, mutta kyllä tästä vauhtiin päästään.
Taisi vähän väsymys painaa molemmilla päälle, meinasin aivan vahingossa ajattelematta ostaa NELJÄ mandariinia. Vincentin välittömästi esittämän vastalauseen jälkeen määrä muuttui kuuteen, joka hyväksyttiin.
Kotiin palatessa kauppakassista löytyi myös NELJÄ Tsingtao-olutta!!!
Apua mitä mokia! Onneks ne tuli tehtyä heti kättelyssä ja Vincentin seurassa, joten tuli heti opittua kantapään kautta, mitä kyseinen numero täkäläisille merkitsee. Mm. kerrostaloissa on jätetty kerrosnumerot 4, 14 ja 24 väliin kuoleman pelossa. Numero neljä siis merkitsee kuolemaa ja sitä ei käytetä jos ei ole pakko.
Kuulin, että jollain kiinalaisella puhelinoperaattorillakin oli taannoin kampanja, että jos suostuu ottamaan puhelinnumeron, joka loppuu neloseen, saa käsittämättömiä tarjouksia, alennuksia, kylkiäisiä ja lähinnä mitä vaan, koska niitä numeroita ei suostu kukaan muuten ottamaan.

Myöhemmin tajusin myös, että mm. kaikkia lautasia ja kippoja oli ostettu NELJÄ kappaletta.

Uuden vuoden juhlat alkaa vähitellen olla lopuillaan, muutamia ilotulituksia vielä näkyy siellä täällä, lähinnä asunnon ikkunoista iltaisin.
Harvemmin muuten on katseltu ilotulitusta ylhäältä alaspäin.
Niistä pippaloista ei siis kuvia (vielä tänä vuonna) kenenkään iloksi ilmesty, parempi onni ensi vuonna!!!